Lapsen fyysinen kurittaminen Suomessa on ollut kiellettyä vuodesta 1984, tämä samainen laki on voimassa 20 maassa maailmassa. Eli eri kulttuureissa kasvatusmetodit ovat aikalailla erilaiset. Liian monessa maassa lapsen kurittaminen on sallittua.

Muistan saaneeni lapsena joskus tukkapöllyä, mutta perheessämme ei onneksi ollut käytössä "koivuniemenherra".  Isillehän se tehtävä jätettiin, vakiolause oli – odota kun isi tulee kotiin. Onneksi meillä tuli kotiin lempeä ja ymmärtäväinen isä. Koulussa, alaluokilla, jouduin muutaman kerran nurkkaan, en tarkalleen muista miksi? Ikävin muisto on se kun sain pyhäkoulussa mustia lampaita tauluuni, syynä on täytynyt olla työläistaustani, perheemme oli erilainen. Se on ollut aikamoista syrjintää ja psyykkistä kiusaamista, jota en silloin ymmärtänyt. Tämä kokemus on antanut eväitä ymmärtää erilaisia ihmisiä.

Torstain seminaarissa kerrottiin, että lapsen puutteellista hoitoa ja hoidon laiminlyöntiä on neuvolakäyntien tai terveydenhoidon laiminlyönti, perushoidon epäasiallisuus ja epäsäännöllinen elämänrytmi. Lapsen hyvinvoinnin laiminlyöntiä on vanhempien liiallinen päihteiden käyttö, alistaminen kaoottisuudelle ja väkivallalle. Psyykkisten perustarpeiden laiminlyöntiä on tunteettomuus, rajattomuus ja se, kun lapsi jätetään yksin, tai lapsi joutuu aikuisen rooliin. Lasta on autettava ajoissa – lapsella on oikeus turvalliseen elämään.

Lapsiin kohdistuva väkivalta on maailmanlaajuinen ongelma, aamupäivän seminaarissa asiaa käsiteltiin hyvin monipuolisesti. Väkivalta rikkoo lasten oikeutta kasvaa ja kehittyä turvallisessa ympäristössä. Väkivallasta vaietaan liian usein ja näin se ei tule viranomaisten tietoon. Uusi lastensuojelulaki velvoittaa puuttumaan asioihin, lapsella on oikeus varhaiseen tukeen.

Neuvolassa, päiväkodissa ja koulussa on mahdollisuus nähdä ja kuulla, jos lapsen asiat eivät ole kohdallaan. Hurjalta kuulostaa myös, että Suomessa köyhien lasten määrä on kolminkertaistunut viimeisten viiden vuoden aikana. Eihän Suomi ole edes köyhä maa, mihin olemme menossa? Köyhyys voi tuoda tullessaan ongelmia ja lapsenelämään sillä on varmasti vaikutusta.

Seminaarissa puhuttiin myös koulukiusaamisesta, ei ole oikein, että lapsia pyydetään selvittämään asiat keskenään. Painotettiin, että aikuisen on huomattava myös hiljainen kiusaaminen, ei vain näkyviä tekoja. Aikuinen on mallina ja vastuussa, tuenpuute tuo turvattomuutta lapsen elämään.

Tuulentupa (Einari Vuorela)

"Minä menin hattuni alle ja lähdin maailmalle pois köyhyyttä pakohon. Tein tuulentuvan, tein talon, sain lahjaksi päivän valon ja ilmaisen kuutamon."

Ylivoimainen enemmistö suomalaisista on huolissaan vanhustenhuollon tilasta. Suomen lähi- ja perushoitajaliitto Superin teettämän kyselyn mukaan kahdeksaa kymmenestä kansalaisesta huolettaa vanhustenhuolto. Erittäin huolestuneita on vajaa puolet. Kyselyn perusteella kansalaisia askarruttavat eniten koulutettujen työntekijöiden lukumäärä ja henkilöstön saatavuus tulevaisuudessa sekä palvelujen laatu. Monia mietityttää myös, miten vanhusten oikeudet turvataan ja potilasturvallisuus taataan. Tutkimusta varten haastateltiin lähes 1 270:tä ihmistä huhtikuun lopun ja toukokuun alun välisenä aikana. Minua huolestuttaa vanhustenhuolto, seuraan läheltä iäkkään anoppini selviämistä arjesta. Kotona yksin asuva vanhus tarvitsee kaiken mahdollisen tuen.

Milloin ihminen on vanha, silloinko kun tuntee itsensä vanhaksi? Työtahtia täytyy keventää, 

silloin jaksetaan pitempään. Ennen maalla siirryttiin pihapiirin kevyempiin töihin. Vanhuksilla oli kokemusta, viisautta, monia taitoja ja he hoitivat perheen pienempiä.

Lapsuudestani muistan myös, että vanhuksia hoidettiin kolkoissa kunnalliskodeissa. Vanhus saattoi asua toisten nurkissa, oli oikeus kerjätä.

Nykyään vanhustenhoiva on parempi kuin ennen, eletään pitempään,terveys on parempi. Mutta vuotaako verkko taas - pääseekö vanhus putoamaan yksinäisyyteen? Perheet asuvat erillään, on paljon vanhuksia, jotka eivät ole vuosikausiin päässeet edes ulos. Onko se laadukasta elämää?

Tänään tuli tulokset ja pääsin läpi jäsenäänestyksessä - olen nyt syksyllä ehdokkaana kunnallisvaaleissa. Täällä blogissa olen kirjoitellut asioista ja näin jatkan edelleen. Lähetä palautetta ja kommmentteja, käyn mielelläni keskustelua asioista. Minua kiinnostaa se, miten palvelut toimivat ja saavatko ihmiset apua tarvitessaan. Isoa ääntä pitävät saavat asiansa läpi, mutta kaikista on pidettävä huolta. Varsinkin lapsista ja vanhuksista, heillä ei ole "äänioikeutta" - nyt on aika miettiä kampanjaa ja kaikki ideat ovat tervetulleita.

                       Kiitokset äänistä ja luottamuksesta - hyvää kevättä!

Tänään illalla klo 17.30 -19 teimme LuDe-retken Roihuvuoren Kirsikkapuistoon ja japanilaiseen puutarhaan. Retkellä oli 48 innokasta osallistujaa. Opas Mattias Tolvanen hurmasi tiedoillaan, oli ilo toimia retkiemäntänä. Kirsikankukat olivat jo suurelta osin pudonneet  ja maa oli upean vaaleanpunainen. Hanami on japania ja tarkoittaa suomeksi kukkien katselemista. Hanami on Japanin merkittävin vuotuinen kansanjuhla, jonka vietto vaihtelee vuosittain sääolojen mukaan. Hanamia vietetään silloin kun kirsikkapuut kukkivat. Japanilaiset rakastavat kirsikankukkia ja odottavat niiden puhkeamista keväisin.

                                Tässä kuvassa retkeläiset matkalla Kirsikkapuistoon - ilta oli kaunis!

En ole perheyrityksen perijä, en sukupolvenvaihdoksesta hyötyvä maatalousyrittäjä. Metsääkään en omista. Siitä huolimatta pidän itseäni yrittäjänä. Olen yrittänyt hoitaa ja kasvattaa lapseni, yrittänyt ja jopa onnistunut selviämään lamasta. Onni on ollut matkassa, kaikesta on selvitty ja elämäkin hymyilee. Minulla on tuhansia kohtalotovereita, arjenyrittäjiä.

Tulee vain mieleen, että todellista yrittämistä ilman metsiä ja maatiloja ei ole mitenkään huomioitu.

Mielestäni yrittämistä on pienen ihmisen ja pienyrittäjän yritys selvitä ilman verohuojennuksia yms. Toisin sanoen monelle ihmiselle on haaste yrittää selvitä arkipäivästä. Mitä tukea valtiovalta näille yrittäjille tarjoaa? Vastaus on tietysti suomalaisen yhteiskunnan toimiva sosiaaliturva. Siitä huolimatta nämä itsestään vähiten meluavat pinnistelevät parhaan kykynsä mukaan hankkiakseen toimeentulonsa ja paikkansa yhteiskunnassa. Lapsiköyhyys lisääntyy, kaksikerroksisuus kasvaa ja lapset kärsivät. Tämä pienten suuri vähemmistö ei juuri tule osalliseksi perintöveron, yrittäjien ja metsänomistajien verohuojennuksista. Päinvastoin he sen sijaan maksavat nämä ”uudistukset”.

Vähitellen yhteiskuntamme polarisoituu pääomaverotettuihin ja palkallaan tai yhteiskunnan tuilla eläviin todellisiin selviämisyrittäjiin.

Kenelle antaisimme vuoden 2008 yrittäjäpalkinnon?

Aurinkoista ja ihanaa äitienpäivää kaikille maailman äideille, erityisesti rakkaalle tyttärelleni, siskoilleni ja mieheni äidille. Pikkusiskolle toivon voimia näinä raskaina aikoina.

Nämä kauniit luumunkukat tuovat iloa äitienpäivään! Kevät on varhaisessa ja luonto on kauneimmillaan. Nautitaan lämmöstä ja auringosta.

Luontojärjestö LuDen retki Roihuvuoren Kirsikkapuistoon ma 12.5.2008 klo 17.30.

Oppaana on biologi, FM, Mattias Tolvanen.

Tapaaminen klo 17.30 Roihuvuoren japanilaistyylisessä puutarhassa, Roihuvuorentie 12–16. (Herttoniemen metroasemalta pääsee busseilla 80 ja 82.)

Japanilaistyylisestä puutarhasta kävellään kirsikkapuistoon, jossa tänä keväänä voidaan viettää ensimmäistä hanami-juhlaa. Hanami, suomeksi kukkien katseleminen, on Japanin merkittävin vuotuinen kansanjuhla. Hanami ajoittuu kirsikkapuiden kukintaan, joten sen ajankohta vaihtelee vuosittain sääolojen mukaan.

Roihuvuoren kirsikkapuisto on syntynyt japanilaisten, yritysten ja Helsingin kaupungin yhteistyönä. Tavoitteena on istuttaa 150 kirsikkapuuta Sahaajankadun ja Abraham Wetterintien väliseen Roihuvuoren aluepuistoon. Roihuvuori on valittu Kirsikkapuiston paikaksi siksi, että siellä on jo ennestään suosittu vierailukohde, Japanilaistyylinen puutarha.

LuDE -retki on maksuton ja avoin kaikille, tervetuloa mukaan!

Lisätietoja:retkiemäntä Irma Marttila

ps. miksi olen kiinnostunut hanamista - siksi, että sisareni on asunut jo yli 30 vuotta Japanissa.

Burmassa on tapahtunut kamala katastrofi, siihen on menehtynyt yli satatuhatta ihmistä. Järkyttävä oli eilisessä hesarissa ollut kuva, jossa kodittomat lapset istuivat hökkelien keskellä. Mielestäni yleinen keskustelu ja sympatiat kertoo surullisella tavalla mistä on kyse. Jos onnettomuuden kohteena ollut maa ei ole tuttu matkailusta, kulttuurillistaan tai mediasta - sen hätä ei  jaksa kiinnostaa kovinkaan pitkään.

Avun antamista viivyttää politiikka - paikalliset vaalit!! Ihmiset saavat odotella hätänsä kanssa. Suomen rahallinen tuki on pientä, Burma on todellisessa kriisissä. Miksi nyt ei toimita samalla tavalla, kuin Kaakkois -Aasiaa kohdanneen katastrofin aikoihin - siksikö, ettei 

suomalaisia ole Burmassa hätää kärsimässä? 

Esim. Yhdysvaltain nykyinen hallinto on omalta osaltaan laiminlyönyt ilmastomuutoksen torjunnan. Selvää on, että etenkin köyhimmissä maissa yhä useampi maailman vähäosaisista saa tulevina vuosikymmeninä valmistautua kuolemaan juuri samanlaisen myrskyn uhrina, jollainen iski nyt Burmaan. Vastuuta maapallon hyvinvoinnista saisivat kantaa kaikkein vahvimmat, milloin asia otetaan vakavasti?

Näin mukava otsikko oli eilisessä Metro lehdessä, pakkohan se oli lukea. Tarinassa kerrotaan yhden rakennustyömaan työntekijöistä, miehistä ja naisista - he kiiruhtavat aamulla klo 7.30 treenisaliin ja aloittavat päivänsä reippaalla liikunnalla. Kymmenen minuutin voimistelun ja venyttelyn jälkeen väki hajaantuu tehtäviinsä ympäri rakennustyömaata. Mitähän olisi isäni tuuminut - veikkaan, että olisi ollut tyytyväinen. Hän oli innokas urheilumies ja hyvä kirvesmies. Lapsena hiihdettiin kilpaa ja käveltiin koulumatkat, sieltä on jäänyt kipinä liikkumiseen.

Tästä kannattaisi ottaa mallia kaikilla työpaikoilla, liikunta piristää aivotoimintaa ja työtehoa. Lisäksi yhteisellä toiminnalla on vaikutusta työpaikan ilmapiiriin. Moni istuu koko päivän päätteensä ääressä, niskat siinä jumiutuvat. Toiset kantavat raskaita taakkoja ja voivat revähdyttää itsensä. Minä kävelen aikalailla kierrellessäni päiväkodeissa, enkä käytä hissiä. Askelmittariin tulee noina kiertelypäivinä helposti 7000-8000 askelta. Mutta kyllä on pakko istua välillä työhuoneessa koneen ääressä, täytyy aloittaa taukojumppaaminen. Jokainen on vastuussa itsestään ja parasta on valita itselleen sellainen liikuntamuoto josta tykkää. Kaunista kevättä - pidä huoli itsestäsi.