Takatalvi ja kovat tuulet ovat viilentäneet maaliskuun lämmön, öisin on pakkasta. Ei haittaa, suurimmalla osalla suomalaisista on avain omaan kotiin? Kotona ei palele, saa käpertyä lämpimään sohvannurkkaan lukemaan tai kuuntelemaan musiikkia. Kodin suojista voi tarkkailla mitä kadulla ja ympäristössä tapahtuu. <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Osa ihmisistä on pudonnut oravanpyörästä. Heillä kaikilla on siihen joku syy. Ulkona, ensisuojissa, asuntoloissa, laitoksissa ja yömajoissa majailevista asunnottomista on pidettävä huolta ja heille on tarjottava mahdollisuus ihmisarvoiseen elämään. Asuminen on kallista, kaikilla ei ole varaa välitysmaksuihin, takuuvuokriin tai perusvuokraan. Asunnon ostaminen ei ole kaikille mahdollista. Koko pääkaupunkiseudulla tarvitaan yhteisiä toimia, sosiaalista asuntotuotantoa, kohtuuhintaisia asuntoja, silloin asunnottomuus vähenee ja syrjäytymisriski ehkäistään.

Asunnottomuus on suurempi häpeä naiselle kuin miehelle. Asuntoa vailla oleva nainen on leimattu. Miten voi käydä työssä, huolehtia lapsista? Asunnottomuus ja köyhyys tuovat vakavia ongelmia. Erityisesti nuoret äidit lapsineen tarvitsevat ohjausta ja tukea. Sosiaali- ja terveyspalveluiden rooli syrjäytymisriskin ennaltaehkäisijänä on tärkeä. Moniammatillisella yhteistyöllä verkkoa tulee entisestään tiivistää, ettei kukaan pääse putoamaan. Lapsen perusturvallisuus järkkyy ainaisista muutoista, irrallisuudesta, kodittomuudesta. Tuttu turvallinen kotiympäristö ja kaverit jäävät, on löydettävä paikka uudessa päiväkodissa/ koulussa. Lapsi joutuu kantamaan suurta häpeän taakkaa, kun ei ole kotia minne kutsua kavereita viettämään vaikkapa syntymäpäiväjuhlia. Hän ja hänen perheensä ovat erilaisia, syrjäytymisuhka kasvaa ja aiheuttaa kalliin laskun tulevaisuudessa.

Helsingissäkin vietetään säännöllisesti asunnottomien yötä, vaaliehdokkaat pitävät puheita ja antavat lupauksia, heidän ei tarvitse miettiä mihin seuraavana yönä päänsä kallistaisivat. Tarvitaan yhteistä tahtoa ja ymmärrystä. Helsingin asunto-ohjelman 2004-2008 tavoitteena on mm. tarjota asukkailleen terveellinen ja turvallinen kaupunki ja löytää tasapaino lapsiperheille ja yksin asuville tarkoitettujen asumisratkaisujen välille. Myös opiskelijoille, kotona asuville nuorille ja muille tilapäisesti sukulaisten ja tuttavien luona asuville tulee antaa mahdollisuus oman kodin ja perheen perustamiseen. Eri kulttuureista tulevilla ei aina ole helppoa sopeutua meidän asumiskulttuuriimme, tulee törmäyksiä ja pahimmassa tapauksessa häätö. Uuteen kotimaahan sopeutumisessa tarvitaan ohjausta, häätö ei ole halpa ratkaisu.

Sosiaalinen isännöinti ja asumisneuvonta ovat osoittautuneet tehokkaiksi keinoiksi auttaa ihmisiä. Eikö tätä hyväksi koettua toimintaa kannattaisi laajentaa? Köyhyys ja syrjäytyminen ovat kipeitä asioita, kunnan rooli on keskeinen kun huolehditaan ihmisten hyvinvoinnista. Varhainen tuki ja moniammatillinen yhteistyö maksaa itsensä monin kerroin takaisin kaikilla mittareilla laskettuna. Pidetään huoli heikoimmista!

Irma