Erityisen tuskaisina jotkut yksinäiset kokevat juhlapyhät, joita yleensä vetäytydytään viettämään perheen ja ystävien parissa. Perhekeskeisessä kulttuurissamme myös ystävien ja naapurien kesken seurustellaan pariskunnittain. Yksinäisiä ei saa syrjiä, yksineläjät tarvitsevat apua myös arkisiin pulmiinsa pikkuremontista siivoukseen. Kuka vaihtaisi vaikkapa kattolampun vanhukselle? Kohtuuhintaista apua pitäisi olla saatavilla. Kaikki eivät voi käyttää kalliita yksityispalveluja. Tutkijat esittävät yksineläjien aktivoimista verkostoihin. Miten olisi yksineläjien verkosto yhteisiä harrastuksia ja keskinäistä apua varten? Harrastusten, kunnostustöiden ja avustusprojektien kautta itsensä ulkopuolisiksi tuntevat pääsisivät paremmin kiinnittymään yhteisöönsä. Lisäksi heidän osaamisensa ja taitonsa pääsisivät hyötykäyttöön. "Sosiaalityössä kiinnitetään erityistä huomiota kriiseihin ja niistä selviämiseen, mutta yksineläjillä on harvoin isoja kriisejä. Ongelmana on usein tapahtumaköyhyys, elämän polkeminen paikallaan ja yksinäisyys, ja näistä aiheutuva masennus", tutkijat kirjoittavat. Me kaikki voimme torjua yksineläjien tapahtumaköyhyyttä ja näin auttaa heitä jaksamaan työssään ja iloitsemaan elämästään. Erityisesti lähipiirin vaikutus yksineläjien henkiselle hyvinvoinnille on suuri. Ei hyljätä omia läheisiämme ja ystäviämme yksinäisyyteen juhlapyhien aikana – eikä muulloinkaan. Yksinäisyyteen on monia syitä, yksi syy yksineläjien sosiaalisen tuen vajeeseen on piilosyrjintä, huomiotta jättäminen. Tarvitsemme apua talkoissa tai murheiden kuuntelijana, mutta kun tulee juhlan aika, muistammeko hänet silloin? On henkisesti raskasta, kun ei ole ketään keltä kysyä neuvoa hankalassa asiassa tai isoissa päätöksissä. Pahinta yksin elämisessä on se, ettei asioita voi jakaa kenenkään kanssa, olet yksin sekä surujen että ilojen kanssa. On surullista, jos kahviseurastakin pitäisi maksaa. Irma