Palaan vielä Anskin kommenttiin - huomasitko miten oikeassa olit? Helsingin Sanomissa oli  eilen tarina vanhuksista ja ystävyydestä. Siinä sanottiin jopa niin, että ystävystyminen lykkää vanhusten kuolemia. Yksinäisyys on todellinen ongelma, sitä ei lääkkeillä hoideta, eikä turvata lailla. Vanhukset kaipaavat ikäistään seuraa - muistan omia vanhempiani, jotka olivat murheissaan, kun omanikäiset ystävät kuolivat ympäriltä. Monet ystävistäni ovat olleet murheissaan, kun eivät kuunnelleet ja haastatelleet vanhempiaan ja isovanhempiaan ajoissa ja tarinat ovat nyt haudassa. Puhutaan ja keskustellaan omien vanhustemme kanssa.

Itselläni on hyviä kokemuksia vuosien takaa siitä, kun kävin päiväkodin lapsiryhmän kanssa säännöllisesti vanhuksia tervehtimässä palvelutalossa. Lapset lauloivat ja leikkivät, enkä voi ikinä unohtaa vanhusten liikutusta ja kyyneliä, kun he kuuntelivat ja katselivat lapsia. Kyllä ne reissut olivat opettavaisia myös lapsille - ei kaikilla ole mummua ja ukkia täällä etelässä ja aivan liian moni vanhus viettää viimeisiä vuosiaan yksin ilman sukulaisia. Ystävät ovat kullan arvoisia! Irma Marttila