Viime viikonloppu oli elämys kaikintavoin. Se alkoi perjantai-iltana, olin saanut kutsun tapaamaan vanhoja työkavereitani vuosilta 1992- 2002 - yllätys yllätys, meitä oli yhteensä liki 20 naista paikalla. Puhetta ja kuulumisia piisasi, lapsia ja lapsenlapsia oli syntynyt, eläkkeelle oli jääty, muuttoja oli tapahtunut ja olipa joku hankkinut uuden ammatinkin. Kaikkein ihanin ja liikuttavin oli se uutinen, että yksi naisista oli tehnyt rohkean päätöksen antaa kodin kodittomalle pienelle tyttövauvalle. Se tuntui tosi hyvältä, sillä hänestä tulee hyvä äiti ja on vauvan onni, että koti löytyi juuri sieltä mistä se löytyi. Lupasimme olla tukena ja apuna uudelle äidille, vauva muutti heille sunnuntaina. Vuoden kuluttua tapaamme uudelleen ja kuulemme miten vauva on kotiutunut ja miten uusi äiti voi?

Päivähoitouudistus puhutti tietysti meitä ammattilaisia, siinä ei taideta kuulla äitejä eikä lapsia. Tämä asia oli puheenaiheena myös Maailma Kylässä - festivaaleilla - vietin siellä lauantaina ja sunnuntaina useita tunteja. Oli kaikinpuolin onnistuneet festivaalit, lauantain säälle ei järjestäjäkään voinut mitään. Sunnuntaina aurinko hemmotteli.

Sunnuntai-iltana kokoonnuimme koko perhe yhdessä syömään - on ollut ja on tulossa lastensyntymäpäiviä ja muitakin juhlia. Oli mukavaa rentoutua yhteisen ruokapöydän ääressä oman perheen parissa. Onnea lapsilleni juhapäivien johdosta. Eli viikonloppuna oli monenmoista mukavaa. Nyt on semmoinen olo, että täytyy kömpiä ajoissa sänkyyn kun tuo viimeöinen ukkonen piti hereillä. Irma Marttila

ps Tervetuloa Leena kotiin sieltä Turkin maalta! Tapaamisiin...