Sua muistan talven kylmällä, kun lunta tuiskuttelee. Sua muistan kesän hetkellä, kun leivo lauleskelee. Sua muistan kaiken ikäni, oi kallis ystävä.

Ystävyys on arvokas asia, sitä kannatta vaalia. Arjessa on helppoa olla ystävä ja vielä helpompaa on jakaa ystävän kanssa ilot ja onnen hetket - ellei sitten suomalainen kateus nosta päätään. Mutta vaikeuksien keskellä ystävyys punnitaan, se joko lujittuu tai romuttuu. Vaikeissa tilanteissa jäädään yleensä sivuun, kun ei tiedetä mitä pitäisi tai voisi sanoa.

Muistetaan, että ystävän ei tarvitse välttämättä sanoa yhtään mitään. Voi olla aivan hiljaa ja lähellä, tai sitten muuten vain olemassa ja tarvittaessa paikalla. Jokainenhan voi kuvitella miltä minusta itsestäni mahtaisi vastaavassa tilanteessa tuntua ja toimia sitten sen mukaan. Pidetään ystävistämme hyvää huolta, kutsutaan ystäviä istumaan iltaa, tehdään yhteisiä kävelyretkiä jne.