Nykyinen maailma on täynnä virikkeitä lapsille, meidän aikuisten tehtävänä on suojata lapsia niiltä. Arjessa se tarkoittaa sitä, että vähennetään television katselua, harrastuksia, ollaan koko perhe enemmän kotona, syödään yhdessä ruokapöydässä, keskustellaan, kuunnellaan lapsia ja luetaan satuja. Eikö tämä ole normaalielämää? Television katselun voisi vaihtaa reippaaseen ulkoiluun ja ulkoleikkeihin.

Markkinavoimat ja media ovat sinnikkäitä vastustajia rauhoittumiselle. Vaikka lapsi ei osaa kaivata rauhaa, se on välttämätöntä hänen hyvinvoinnilleen. "Lapsen allakassa" täytyy myös olla aikaa ajattelulle ja palautumiselle. Varsinkin pienet koululaiset sitä kaipaavat!

Yksi tärkeimmistä asioista on riittävä yöuni, se jää monilla lapsilla liian lyhyeksi. Tässä on suurena apuna se, että ystävillä on sama kotiintuloaika. Vanhemmat voivat vetää yhtäköyttä, siitä saa palkaksi rauhalliset illat ja nukkumaanmenokin helpottuu.

Olen kasvanut maalla, meillä lapsilla oli samat säännöt. 50-luvun kyläyhteisössä ei ollut epäilyksiä siitä, miten lapsia kasvatetaan. Jos joku meistä teki jotain huonosti ja väärin, sitä paheksuttiin ja siitä puhuttiin yhdessä. Paluuta menneeseen ei ole, tämä maailma on aivan erilainen kaikkine tarjouksineen. Huolehditaan lapsistamme ja annetaan heille aikaa ja rauhaa.

Tämä neitoperhonen lennähti keittiön ikkunalaudalle aivan yllättäen - eikö se olekkin kaunis!

Tuokoon se hyvää onnea kaikille pienille kulkijoille! Irma