Lapsoset ketterät kotihaasta koivuista oksat taittaa, noistapa nopsilla käsillänsä saunahan vitsat laittaa. Lauteilla saunan kotoisen taas illalla lämpö maistaa. Pehmyt on lapsista aina vihta, äiti jos vihtomassa. Lämpöinen löyly on kotisaunan, toisin on vierahassa. Jospahan säilyis äidin lapset kylmältä maailmassa!

Näin varmasti toivoo tänään jokainen äiti! Tätä laulua laulettiin kansakoulussa ja aina tuo laulu hiipii mieleen saunanlauteilla. Vihtoja/vastoja en saa enää kotihaasta, ne hankin tarvittaessa Hakaniemen torilta. Ilman saunaa en tulisi toimeen, vaikeaa se ainakin olisi. Mikään ei ole niin ihanaa kun istua rauhassa lauteilla ja antaa ajatuksen juosta. Olen saunonut aina, aivan pikkuisesta saakka ja ihania muistoja on myös ukin savusaunasta. Siellä saunottiin kynttilän valossa ja kömmittiin nukkumaan aittaan. Olen myös kurkkinut saunanikkunan takana kun äitiä kupattiin, se näytti hurjalta puuhalta. Enää eivät varmaan kupparit kierrä kylillä.

Oman kotisaunan kiukaan kivet ovat kotoisin matkoilta maailmalta ja kotimaasta, aina tarttuu matkaan joku kaunis kivi. Nämä kiukaankivet tuovat mukavia muistoja matkoista ja ystävistä.

Lauteilla saunan kotoisen taas illalla kylpy maistaa, ajatuksissa ovat Jokelan äidit, perheet, omaiset. Irma