Joulunvalmistelut ovat käynnissä tai ainakin mielessä. Tansanian matkan jälkeen tämä yltäkylläisyys on pistänyt silmään, enkä aio ottaa paineita joulusta. <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Otetaan lapset mukaan joulunvalmisteluihin, tehdään joulu yhdessä. Viikonloppuna pikkuinen Francesca on tulossa yökylään, olen suunnitellut, että leivomme yhdessä pikkuisia karjalanpiirakoita. Lapsille jää mukavia muistoja, kun on oikeasti päässyt valmistamaan joulua. Silloin joulu maistuu omenalle ja tuoksuu piparille.

Hesarissa oli 10.12 kiva kirjoitus leluista! Miksi hankkia jatkuvasti uutta, lapset rakastavat ja arvostavat myös vanhempiensa vanhoja leluja. Entisajan lelut valmensivat työhön. Kaivetaan vanhat lelut ja kirjat esille ja kerrotaan niistä tarinoita lapsille. Kierrätetään leluja, toisen hylkäämä lelu on toisen aarre. Lapsille tekee myös hyvää luopua jostain ja lahjoittaa vaikkapa lastensairaalaan leluja yms. Olen myös miettinyt, miksi lahjan pitäisi aina olla tavara – se voi olla myös palvelu. Me hukumme tavaroihin ja sen huomaa viimeistään silloin kun muutto on edessä.

No onkos tullut kesä, nyt talven keskelle? Pian on joulu, mutta orvokit kukkivat vielä pihalla,  yritän saada niistä kuvan, kun ehdin valoisan aikaan kotiin.

Hyvää joulunodotusta! Irma