Ympäristöasiat ovat kiinnostaneet minua aina.  Kuluneella valtuustokaudella olen ollut ympäristölautakunnan jäsen ja olen päässyt kurkistamaan Helsingin kaupungin ympäristökeskukseen ja sen henkilöstön tärkeään työhön. <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Muutamia vuosia sitten toimin päiväkodin johtajana ja sain myös aikuiset innostumaan ympäristöasioista. Lapset olivat hyvänä tukena ja apuopettajina. Lapsia ei tarvinnut houkutella, he olivat aina valmiita metsäretkille, merenrantaan ja Mörrikouluun. Lähiluonto, rakennettu puisto tai metsä, on lapselle mieluisa ja hyvä oppimisympäristö myös kaupungissa. Aherruksemme palkittiin Vihreällä Lipulla ja päiväkoti oli kestävän kehityksen lippulaiva 1990 – luvulla. Ympäristökasvatus on saatava pakolliseksi osaksi opettajien peruskoulutusta. Varhaiskasvatus- ja opetussuunnitelmissa kestävän kehityksen tulee olla keskeinen painopistealue. Näin turvataan se, ettei ympäristökasvatus ole vain satunnaisten innostuneiden käsissä.

Meillä jokaisella ja tulevilla sukupolvillakin täytyy olla mahdollisuus nauttia terveellisestä, viihtyisästä ja luonnoltaan monipuolisesta, virkistysmahdollisuuksia tarjoavasta ympäristöstä. Helsingissä ympäristön ongelmiin kuuluvat muun muassa liikenteen päästöt ja melu. Rekisteröity autokanta on kasvanut vuosittain, siksi joukkoliikennettä täytyy ehdottomasti kehittää.  

Päivän paras ympäristöuutinen – luin sen Hesarista! Kiinassa kielletään muovikassien käyttö 1.6.2008 alkaen. Onpa tosi kunnianhimoinen ja hyvä päätös. Näin voisi tehdä myös Suomessa. Irma