Päivähoito on aina herättänyt keskustelua ja kauemmin politiikassa mukana olleet kertoivat, että sama tilanne oli vuonna 1973, kun sorvattiin päivähoitolakia. Viime vuosina on keskusteltu siitä pitäisikö päivähoito siirtää opetustoimeen ja onko subjektiivinen päivähoito-oikeus tarpeen lapsille, joiden toinen vanhempi tai molemmat ovat kotona. Maailma ja 

perheiden arki ovat muuttuneet näinä vuosikymmeninä, päivähoidossa vaaditaan erilaista ammattitaitoa, emme selviä yksin, yhteistyö eri ammattiryhmien kanssa on välttämätöntä. Sosiaalivirastossa se onnistuu ja sieltä löytyy hyviä yhteistyökumppaneita.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Mitä mieltä kotona olevat lapset olisivat päivähoito-oikeudesta, jos sitä heiltä kysyttäisiin? Mikä on päivähoidon ja kavereiden merkitys ja vaikutus lapselle? Onko sitä tutkittu? Emme aina tiedä perheiden tilanteita ja juuri silloin voi olla parempi, että lapsi on päiväkodissa. Ei ole helppoa kertoa perheen ongelmista ulkopuolisille, yleensä niistä kerrotaan ensin parhaalle ystävälle ja viranomaisille sitten kun luottamus on syntynyt tai on pakko.

Nyt päivähoidossa kärsitään todellisesta ongelmasta, päteviä työntekijöitä ei löydy. Minne ovat kadonneet lastentarhanopettajat ja lähihoitajat? Toisiin töihin vaiko toisiin kuntiin? Laadukas päivähoito kärsii tästä - millä houkutellaan ammattilaisia päiväkoteihin? Irma