Viimeinen viikko on mennyt a-viruksen kourissa, kirjoittelu on jäänyt väliin. Nyt tämä hankala tauti on pian selätetty, toivon niin. En ole ainut, tuttavapiirissä on paljon kohtalotovereita. Minulla tämä alkoi pään- ja lihastensäryllä, sitten tuli korkea kuume, jota jatkui viisi päivää. Kuumeen myötä sain myös yskän ja nuhan. Sumuinen on olo ollut ja niinpä tänään, hyvin nukutun yön jälkeen, tunnen itseni jo suorastaan hyväkuntoiseksi. Siihen on varmasti apuna myös yksi erittäin harvinainen juttu - aurinko - sillä on uskomaton vaikutus. Nyt on valoa!

Pieni pakkanen on pöpöjen kauhistus. Toivon, että taudit hellittävät otteensa ja voimme nauttia kauniista keväästä. Vihdoinkin lapset pääsevät hiihtämään, laskemaan mäkeä ja telmimään lumessa. Viikonloppuna naapurin pihalle syntyi lumiukko, siellä se herra vieläkin seisoo. Otin kuvan pihalta, jotta lapseni maailmalla näkevät, että on sitä lunta Helsingissäkin.

                               Lumessa on varjoja, valoa ja aamuisia jälkiä.