Hesarissa oli hyvä tarina yhdestä suomalaisesta vanhusten hoitopaikasta, siellä päivittäistä toimintaa oli muutettu ja unilääkkeiden käyttö on vähentynyt huomattavasti. Jos vanhuksilla on päivittäin tekemistä, askartelua, liikuntaa ei unta tarvitse houkutella lääkkeillä. Liian monet vanhukset makaavat sängyssä päivät ja yöt, se ei ole laadukasta elämää - ulkoilun tulisi olla laissa säädettyä.

Mihin vanhustenhuolto on menossa? Muistelen oman äitini kohtaloa, hän oli innokas ulkoilija, mutta sairaalaan jouduttuaan oli pian toisten autettavissa ja kuihtui pois. Mitä vaikutuksia unilääkkeillä on jos käytössä on muitakin lääkkeitä? Mietitäänkö lääkkeiden yhteen sopivuutta tarpeeksi hyvin. Tutkimusten mukaan vanhuksille syötetään paljon psykiatrisia lääkkeitä ja kipulääkkeitä, joiden oikeat annostukset, haittavaikutukset tai yhteisvaikutukset tunnetaan huonosti. Tuhotaanko vanhukset lääkkeillä? Tiedetään, että vanhuksilla lääkkeiden vaikutus kestää kauemmin kuin työikäisillä. Jos vanhus saa illalla unilääkettä, sitä saattaa olla veressä vielä seuraavana iltana, jolloin hän saa uuden tabletin. Lääkeaineen määrä veressä alkaa kerääntyä. Eikä kukaan huomaa mitään, lääkkeistä tokkuraiset vanhukset kaatuilevat ja satuttavat itsensä.

Vanhustenhoitoon kaivataan uusia tuulia ja terveellisempiä hoitokeinoja. Ei lääkkeillä voi tai pidä kaikkea hoitaa – lisää toimintaa, keskustelua, musiikkia, liikuntaa, ulkoilua.

Haluan vanhuksille subjektiivisen oikeuden ihmisarvoiseen elämään.