Istuin muutama viikko sitten koneeni ääressä, kun televisiosta korvaani tarttui vastaus jossain viihdeohjelmassa esitettyyn kysymykseen, jonka mukaan 59 % suomalaisista aikuisista ei tiedä mitkä ovat hallituspuolueet!  Ei voi olla totta, näinkö tietämätöntä on Suomen kansa, oli ensireaktioni. Lehdessä taas haastateltiin tulevien kuntavaalien julkkisehdokkaita, suurimmalla osalla heistä ei ollut tietoa, kuka on työministeri?<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Tarkemmin ajatellen, mitä muutakaan voi odottaa, kun politiikasta kansa muistaa ulkoministerin tekstiviestit, pääministerin nettiromanssin, uuniperunat ja uuden rakkaan, ex-ministerin esittelemässä julkisuudessa ties kuinka monennen vakavan suhteensa, Ideaparkit ja Kehittyvien Maakuntien Suomen jne. jne. Ei kukaan voi edellyttää, että äänestäjä tämän sirkuksen keskellä vielä jaksaisi kiinnostua puolueista ja niiden ohjelmista.

Milloin aloitetaan keskustelu hallituksen toimista ja siitä, mitä vaikutuksia nyt tehdyillä budjettipäätöksillä on esim. köyhyysrajan alapuolella kituuttaville perheille ja lapsille? Olin viime tiistaina paneelissa puhumassa lasten ja nuorten asioista. Siellä oli upea yleisö, he tekivät paljon hyviä kysymyksiä ja kertoivat tarinoita elävästä elämästä. Moni heistä lausui ääneen toiveen, että tulevissa kuntavaaleissa äänestetään valtuustoon arjen asiantuntijoita. Sitä toivon minäkin, haluan päästä puhumaan ihmisten puolesta.