Viime yönä, kun heräsin ensimmäisen kerran luulin olevani taivaassa - oli jännä, hiljainen olo. Aika pian ymmärsin, mistä se johtui - ensimmäisen kerran moneen kuukauteen heräsin ja olkapäässä ei ollutkaan särkyä. Se tuntui taivaallisen hyvältä ja odotan paranemista tosi kovasti. Ei sitä autuutta monta tuntia kestänyt ja olo oli taas ennallaan. Mutta jotain hyvää on tapahtumassa.

Tänään olen päässyt askeleen eteenpäin, olin fysioterapiassa. Kyllä hän ihmetteli ensimmäisen lääkärin (2.6) asiantuntemusta ja passitusta töihin. Kuukauden kärvistelyn jälkeen pääsin kuvauksiin ja selvisi olkapään moninaiset vammat. Fysioterapeutti oli sitä mieltä, että kuntoutus olisi pitänyt aloittaa n. 3 viikkoa tapaturman jälkeen. Jos näin olisi toimittu, olisin säästynyt monilta säryiltä ja kivuilta. Tapahtunut mikä tapahtunut, sitä on nyt turha  miettiä  - tärkeintä on saada käsi kuntoon.

Sain hyviä kotijumppaohjeita, aloitan päivittäisen harjoittelun ja jatkan myös kävelyä. Ehkäpä voin varovasti kokeilla uusia sauvojakin? Viikon kuluttua menen uudelleen hoitoon ja toivon, että olen tehnyt viikossa ihmeitä - intoa on. Pieni säikähdys tänään kyllä sattui, olin juuri astumassa Itiksessä Metroon, kun se räppäsi ovet nenänedestä kiinni. Hyvä, etten väliin jäänyt, enkä olisi ollut edes ainut. Eikö tänään ole joku liikenneturvallisuuspäivä?