Tämmöinen otsikko oli tänään lehdessä - onhan asiasta puhuttu jo kauan, mutta nyt sitä on jälleen tutkittu. Jopa kolmannes tutkituista vanhustentalojen asukkaista kärsii aliravitsemuksesta. Tämä ei ole minulle yllätys - seurasin oman äitini viimeisiä kuukausia ja jos me omaiset emme olisi häntä syöttäneet, ruokailu olisi ollut tosi minimaalista. Äiti asui Kajaanissa, oli siellä hoidossa, joten liian usein hänen syöttämisensä jäi kiireisten hoitajien tehtäväksi ja silloin ruokaa meni vain muutama lusikallinen. Eipä ihme, että äiti laihtui kymmeniä kiloja. Oli surullista seurata hänen kuihtumistaan.

Eikö vähän aikaa sitten ollut uutinen, että jossain päin Suomea veteraanien ruoka-annoksia uhkailtiin pienentää, onneksi siitä nousi aikamoinen haloo. Miksi vanhusten ruuasta tingitään?

Ruoka maistuu paremmin jos on mahdollisuus ulkoilla, liikkua, harrastaa jotain. Ruokahalu katoaa sisätiloissa ja sängyssä maatessa. Kyselläänköhän laitoksissa vanhusten ruokatoivomuksia? Eivät vanhukset vauvoja ole, heillä on mielipiteitä ja mielihaluja. Ruuanlaittoon osallistuminen ja leipominen tuovat iloa arkeen ja vanhuksilla olisi varmasti paljon opetettavaa nuorille hoitajille. Toivottavasti tämä haaste otetaan vastaan kaikissa palvelutaloissa ja satsataan ruokailuun. Jokainen vanhus ansaitsee ihmisarvoisen vanhuuden.