Mitä sinä tänään koulussa opit?<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />
Siitä on aikaa, kun lauloin suvivirttä kevätjuhlissa, kävin kansakoulua 1950-luvulla Kainuun maisemissa pienessä kyläkoulussa Oulunjärven rannalla. Luokkakavereina oli eri-ikäisiä lapsia, luokkia yhdisteltiin pienen lapsimäärän takia. Ruokailun aikaan kannettiin velli- tai puuroämpäri luokan eteen ja lusikoimme makaronivelliä nälkäämme. Syksyllä keräsimme kouluun marjoja, meillä oli perunannostoloma ja osallistuimme työntekoon. Terveydenhoitaja kierteli kylillä rokottamassa lapset, piiloon mentiin jos oli tiedossa milloin pistäjätäti oli tulossa. Talvella kuljin koulumatkat hiihtäen ja sulanaikaan kävellen. Kesät olivat aina aurinkoisia ja kuumia, uimme Kainuun meressä eli Oulunjärvessä, ne ovat ihania muistoja.
Miten lasteni koulu sujui 1980 -90 luvulla ja lastenlasteni koulu 2000 luvulla?
Ennen lapset saivat pitää koulukirjansa, nykyisin tuhritut ja sotkuiset kirjat kiertävät luokalta toiselle. Kierrätys sinänsä on hieno asia, mutta osissa kirjoista on härskejä kommentteja, kuvia ja/tai vastaukset valmiina! Lasteni kouluissa opiskeltiin kieliä pienissä ryhmissä, nykyään alle 10 oppilaalle ei järjestetä ryhmää. Lastenlasten koulussa periaatteessa oli A-ranska, englanti ja ruotsi, mutta käytännössä jo vuosia koulu on tarjonnut vain A-englantia ja jos on halunnut opiskella muuta kieltä, on täytynyt vaihtaa koulua.
Ennen kouluissa oli terveydenhoitaja päivittäin paikalla, nykyään terkkari käy koululla kerran viikossa hoitamassa rokotukset ja tarkastukset, lasten huoliin hänellä ei ole aikaa. Koululääkäriä ei koulussa ole ollut pariin vuoteen ollenkaan ja kuraattorikin käy vain kerran viikossa.
Lasteni hampaat on hoidettu hyvin ja purukalut ovat kunnossa. Hammashoidon opetusta annettiin, täti kävi fluoripurskuttamassa luokissa säännöllisesti. Tänään lapset jonottavat hoitoon, opastusta tai fluoraamista ei enää anneta. Oikomiseen on vuosien jono, vaikka pikku potilaan hampaita särkee.
Koululaiset kävivät ennen teatterissa, konserteissa, näyttelyissä, leirikoulussa jne. Nykyään koulujen rahat menevät lähinnä kiinteistövirastolle maksettaviin vuokriin ja oppilasta kohti oleva raha on naurettavan pieni. Kynien ja kirjojen jälkeen rahaa ei jää edes bussilippuihin. Lastenlasteni koulussa vanhempainyhdistys on ostanut koululle opetuskäyttöön kirjoja. Hajonneen mankan tilalle on hankittu uusi, koko koulun lapset on viety elokuviin. Miten on laita kouluissa, joissa ei ole aktiivista vanhempainyhdistystä?
Opetuksessa on tapahtunut muutoksia. Lapseni osaavat lukea kaunokirjoitustani, tyyli pysyi samana vuosikymmeniä. Lastenlasteni muutaman kouluvuoden aikana kaunokirjoitus on muuttunut ainakin 3 kertaa. Nyt se on pikkukirjaimia muistuttavaa. Täytyy opetella ulkoa, mitkä kirjaimet yhdistetään toisiinsa ja mitkä ei. Kaikkien kirjainten välillä kynä täytyy ehdottomasti nostaa paperista. Kirjoitus ei enää vastaa tarkoitustaan. Kaiken lisäksi lapset eivät enää osaa lukea äitinsä kirjoittamaa kaunoa, koska se on niin erilaista kuin nykyään opetettu.
Opettajien väsymys puhututtaa nykyään. Ryhmäkoot ovat kasvaneet ja joidenkin oppiaineiden tuntimäärät vähentyneet. Esim. kuudennella luokalla on 2 tuntia viikossa uskontoa, mutta vain 1 tunti yhdistetylle biologialle ja maantiedolle? Opettajien mukaan opetussuunnitelmaa on lähes mahdotonta saada suoritetuksi annetuissa tunneissa - ja mihinkään ylimääräiseen ei ole aikaa eikä rahaa.
Opettajien väsymys näkyy ajoittain myös arjessa, he eivät aina jaksa osallistua kouluajan ulkopuolella järjestettyihin tilaisuuksiin, joita vanhemmat ja oppilaat järjestävät. Kyllä on tapahtunut muutoksia kouluelämässä. Surullista on, että pienten koululaisten tilanne on selvästi huonontunut niistä päivistä jolloin lapseni olivat koulussa.
Nyt ollaan supistamassa kouluverkkoa - mitä tehdään säästyvillä euroilla, siihen saisi hyviä neuvoja lapsilta, vanhemmilta ja opettajilta. Toivon, että tässä innostuksessa ei tehdä hätiköityjä päätöksiä ja liikoja sulkemisia. Arvaan, että monessa perheessä tuskaillaan päätöksiä odotellessa. Onko niin, että kaikki 11 koulua sulkevat ovensa keväällä ja niissä kaikuu viimeisen kerran suvivirsi?
Irma Marttila,
Uutispäivä Demarissa 4.4.2007
page/Lehtikirjoitukset
