Lauantaina 7. huhtikuuta 2007 kerrottiin Helsingin Sanomissa, että Helsingin vanhukset asuvat karussa "kodissa" vuosikausia. Erkki Vauramo on tarttunut tärkeään asiaan. Noin 600 helsinkiläistä asuu keskimäärin 4,5 vuotta karussa kodissa, terveyskeskuksen vuodeosaston sängyssä. Vanhus asuu yleensä kahden hengen huoneessa, asuintilaa on 5- 7 neliömetriä. Tällaisessa tilanteessa vanhuksen kunto ei kohene, tuottaako vanhustenhoito vuodepotilaita? Helsingin vanhusmäärä kaksinkertaistuu lähivuosina. Tarvitaan monipuolisia vanhuskeskuksia, palvelutaloja on korjattava – mielenkiintoista on kuulla, mitä Sosiaali- ja terveyslautakunta sopivat iltakoulussaan kuun lopulla.

Kuntien vanhuspalveluissa kärsitään myös hoitajapulasta, vaikein tilanne on Helsingissä. Ei saada ammattilaisia hoitamaan vanhuksia, henkilökunta karkaa lähikuntiin. Ei kaikilla vanhuksilla ole varaa palkata yksityisiä hoitajia, hinnat ovat liian korkeita pienellä eläkkeellä sinnittelevälle. Kunnalliset peruspalvelut on pidettävä voimissaan, niitä tarvitaan. Onko kunnat ajettu liian ahtaalle, joka aiheuttaa sen, että säästetään kaikkein heikoimmassa asemassa olevien ihmisten palveluista. Helsingillä on suurkaupungin erityispiirteet, elämä täällä on kalliimpaa. <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Matalapalkkaisten naisten on vaikea elättää itseään Helsingissä, tänne tarvitaan lisää edullisia vuokra- ja työsuhdeasuntoja. Henkilökunnan työssä viihtymistä ja jaksamista tulee miettiä, on tehtävä kaikki voitava ammattitaitoisen, motivoituneen henkilökunnan löytämiseksi ja pitämiseksi vanhustenhoidon tehtävissä.

Ikäihmisillä tulee olla mahdollisuus asua omassa kodissaan niin kauan kuin se on mahdollista, se on kokonaistaloudellisempaa ja edistää myös terveyttä ja hyvinvointia. Palvelut tulee kohdistaa oikeudenmukaisesti eniten apua tarvitseville. Syrjäytyminen on kaikkien ikäryhmien ongelma, ei anneta omien omaistemme unohtua yksinäisyyteen. On aika suojella ikäihmisiä.

Irma