Tänään vietetään Isänpäivää, laitoin kynttilän palamaan ulos, muistelen omaa isääni. Hän opetti paljon ja antoi innon osallistua politiikkaan. Isäni oli aikoinaan köyhäinlautakunnan jäsen ja teki hyvää työtä kotikyläni eteen. Ei se elämä helppoa ollut vasemmistolaiselle maalaisliittolaisten keskellä, siitä saimme kuulla koko perhe.

Olin viime viikolla kolme päivää Kööpenhaminassa, tutustumassa mm. monikulttuuriseen päivähoitoon. Kööpenhamina on viehättävä kaupunki ja kävelimme paljon eri puolilla kaupunkia. Paljon nähtiin ja paljon opittiin, sain hyviä idoita työhöni. Kööpenhaminasta löytyy alueita, ghettoja, joissa päiväkodeissa on 90-100% monikulttuurisia lapsia. Alueilla asuu köyhiä, sosiaalisesti huonosti voivia perheitä. Siellä on tapahtunut yhteenottoja, ampumisvälikohtaus ja tulipaloja. Toivottavasti meillä ei koskaan mitään kaupunginosaa päästetä samaan tilanteeseen, sen eteen on tehtävä kaikki mahdollinen.

Vierailimme kolmessa eri päiväkodissa ja ihailen erityisesti tämän monikulttuurisen päiväkodin  henkilöstön työtä/asennetta, he tekevät kaikkensa lasten ja perheiden hyvinvoinnin eteen. Naisille on yhteisiä juhlia, isät houkutellaan lapsineen jalkapallomatsiin ja kaikki lapset viedään kerran vuodessa maaseudulle kolmeksi yöksi. Lapsille ja perheille annetaan mahdollisuuksia osallistua toimintaan. Kööpenhaminassa ongelma on se, että nuoret maahanmuuttajalapset syrjäytyvät, he eivät opi kunnolla puhumaan tanskankieltä ja se katkaisee mahdollisuuden opiskella. Ei ihme, että on yhteenottoja. Siellä on sama ongelma kuin meillä, jotkut voivat todella hyvin ja toiset taas entistä heikommin.

Kööpenhaminalaiset ajavat mustilla pyörillä satoi tai paistoi, siellä onkin hyvät pyörätiet. Tämä pyörä on parkkerattu päiväkodin eteen, lapset kuljetetaan päiväkotiin pyörällä - autoilu on kallista.