<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Jokaisella lapsella on oikeus huolettomaan lapsuuteen, eri kulttuureista tulevien lasten tulee päästä päiväkotiin viimeistään 3-4 vuoden iässä, kun oma äidinkieli on opittu. Tällöin lapsella on tarpeeksi aikaa oppia suomenkieli eikä koulussa tarvita heti tukitoimia. Kun lapsi esikouluikäisenä, lähes ummikkona tulee päiväkotiin ja joutuu kielen kehityksen ongelmien takia testattavaksi suomalaisille kehitetyillä menetelmillä, ei ole ihme, jos tulokset eivät kovin mairittelevia ole. Lapsiparka todetaan erityishoitoa ja erityisopetusta tarvitsevaksi.

 

Kieli- ja kulttuurivähemmistöihin kuuluvalla lapsella tulee olla mahdollisuus kasvaa oman kulttuurinsa ja suomalaisen yhteiskunnan jäseneksi. Päivähoidon ja koulun merkitys lapsen suomenkielen oppimiselle ja kotoutumiselle on tärkeää. Hyvä kielitaito auttaa menestymään opinnoissa – jokaisella lapsella on oltava yhtäläiset mahdollisuudet selviytyä koulumaailmassa mahdollisimman hyvin. Me tarvitsemme kaikki täällä asuvat lapset ja nuoret työelämään tulevina vuosina.

 

Olen työssäni vuosia toiminut maahanmuuttajaperheiden lasten ja heidän vanhempiensa kanssa, seurannut heidän arkeaan ja kotoutumistaan suomalaiseen yhteiskuntaan. Usein lapset tulevat päivähoitoon vasta esikouluikäisinä. Päivähoidon vaikean taloudellisen tilanteen johdosta ei kotona olevia somaliäitejä ainakaan ole rohkaistu käyttämään subjektiivista, lain suomaa oikeuttaan lastensa saamiseksi kunnalliseen päivähoitoon. Näin on lyhytnäköisesti kuviteltu säästettävän. On suurta tuhlausta jos lapsen lahjakkuus jää heikon kielitaidon takia piiloon ja huomaamatta. Kielitaidon puute edistää syrjäytymistä, lapsi ei voi nauttia uusien asioiden oppimisesta, hän jää ulkopuolelle. 

 

 

Pitäisikin vihdoin siirtyä kokonaistaloudelliseen ajatteluun. Säästäminen lasten kustanuksella - voi tulevaisuudessa maksaa maltaita.