"Väkivaltaa kokevat parisuhteessa herkimmin nuoret naiset eivätkä suinkaan keski-iän ylittäneet, kuten usein ajatellaan. Tilastojen mukaan näyttäisi siltä, että nimenomaan nuoret 18–24-vuotiaat naiset ovat yleisin parisuhdeväkivallan kohde, sanoo lehtori Juha Holma Jyväskylän yliopistosta. Hän toimi tutkijana Suomen Akatemian rahoittamassa Valta, väkivalta ja sukupuoli -tutkimushankkeessa.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Perheväkivalta on meillä yleinen ongelma. Tutkimusten perusteella karkeasti joka viides suomalainen nainen on joutunut väkivallan kohteeksi parisuhteessaan.

Aina väkivallantekijä ei ole mies. Noin 5–10 prosenttia parisuhdeväkivallasta arvioidaan naisten tekemäksi. Lähes kaikki vakava ja pitkäkestoinen väkivalta on kuitenkin miesten aiheuttamaa.

Kun mies lyö kerran, hän usein toistaa tekonsa, mutta ei suinkaan aina. Akatemian tutkimuksen mukaan osa väkivaltaisista miehistä siirtyy ensimmäisen lyönnin jälkeen henkiseen väkivaltaan ja alistamiseen. Perheväkivaltaan haetaan harvoin ammattiapua. Väkivaltaisesti käyttäytyneiden auttaminen vaatii ihmiseltä itseltään motivaatiota ja hakeutumista hoitoon."

Tämmöinen surullinen uutinen tuli eilen. Minusta heti ensimmäinen väkivaltainen teko on liikaa, toista kertaa ei pidä jäädä odottamaan. Ei kannata peitellä mustelmia puuterilla, apua kannnattaa hakea heti. Elämä väkivaltaisessa perheessä on lapselle kammottavaa, 

pelottavaa ja se vie turvallisuuden arjesta. Muistan yhden pienen pojan, joka nukahteli päiväkodissa kesken päivän - hän vahti yöllä äitiä, kun oli nähnyt isän pahoinpitelevän äitiään.

Se oli liian rankkaa tälle pienelle pojalle! Tarinalla on onnellinen loppu, lapsi sai apua, tuli ero ja rauha perheeseen. Irma