Suomessa on oman kodin ulkopuolelle sijoitettuna 16 000 huostaan otettua lasta. Alalla on yksityisten palveluntuottajien markkinat. Kunnan tehtävänä on etsiä lapselle kodinomainen hoitopaikka. Esim. helsinkiläisillä työntekijöillä ei ole mahdollisuuksia tehdä tarkastuksia säännöllisesti eri puolille Suomea.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Ovatko kaikki palvelut kodinomaisia, laadukkaita ja hyviä? Miksi kunnilla ei ole omia, suorassa valvonnassa olevia pieniä hoivakoteja lapsille. Huostaan otettu lapsi tarvitsee kaiken mahdollisen tuen, avun ja turvallisen ympäristön.

Yksityinen palveluntuottaja lähettää kunnalle yhden lapsen vuorokausihoidosta jopa 300 euron laskun. Sillä hinnalla 16 000 lapsen sijaishoidosta koituu vuodessa 1,6 miljardin lasku. Minkälaista hoitoa lapset tuolla summalla saavat, sen tietävät parhaiten huostaan otetut lapset. Onko heitä haastateltu? Jos sosiaalityöntekijä pystyy estämään yhden huostaanoton, hän tienaa sillä kahden vuoden palkkansa.

Tunnen hyvin kaksi sijaisäitiä ja olen kuunnellut heitä. Vastuu ja huoli lasten tulevaisuudesta kuuluu heidän puheissaan. Olen onnellinen heidän lastensa puolesta, näillä lapsilla on hyvät ja turvalliset kodit. Lapsiin kannattaa panostaa ajoissa, ennalta ehkäisevä työ kannattaa aina. 

Toivottavasti tulevat valtuustot tekevät hyviä päätöksiä – lasten hyvinvoinnista, kuntoutuksesta ja tulevaisuudesta on kysymys.

Syrjäytyneen lapsen ylimääräiset hoitokulut hänen elinaikanaan ovat keskimäärin n. 700 000 euroa (Jouko Kajanoja 2002) Montako työntekijää tuolla rahalla palkattaisiin?