Vaikeavammaisia ihmisiä, jotka tarvitsevat päivittäisissä toiminnoissa ja arjessa selviytymisessä henkilökohtaista, intiimiä henkilökohtaisen avustajan antamaa fyysistä avustamista on väestöstä n. 0.07 % (vuonna 2005- 4 300 henkilöä). Vaikeavammaisille ihmisille henkilökohtainen avustaja on tärkein tukitoimi, jonka jälkeen esteettömällä yhteiskunnalla ja muilla palveluilla on merkitystä.
Henkilökohtainen avustaja avustaa vaikeavammaista ihmistä käsinä, jalkoina ja joskus myös silminä henkilökohtaisesti vaikeavammaisen omien tarpeiden, neuvojen ja ohjeiden mukaisesti. Se mahdollistaa omaehtoisen ja itsenäisen elämän. Henkilökohtainen avustaja on välttämätön edellytys oman elämän hallintaan liittyvien valintojen tekemisessä. Ilman henkilökohtaista avustajaa vaikeavammaiset ihmiset syrjäytyvät yhteiskunnasta, asuinpaikan valinta, opiskelu, työllistyminen, yhteiskunnallinen osallistuminen ja sosiaalinen kanssakäyminen jäävät haaveeksi.
Henkilökohtainen avustaja turvaa vaikeavammaiselle ihmiselle jokaiselle kuuluvia perus- ja ihmisoikeuksia kuten: henkilökohtaisen vapauden, itsemääräämisoikeuden, tahdonvapauden, yksityiselämän suojan ja tasa-arvon.
Nykyinen lainsäädäntö ei turvaa vaikeavammaisten tosiasiallista mahdollisuutta ihmisarvoiseen ja vapaaseen elämään. Vaikeavammaiset henkilöt joutuvat yhä päivittäin sinnittelemään liian vähäisen henkilökohtaisen avun varassa, elämä on typistetty palveluasumisella kotiin tai laitokseen.
Henkilökohtaisen avun satunnaisuus ja riippuvuus kuntien vuotuisista määrärahapäätöksistä ja alueellisesti vaihtelevista hallintokäytännöistä on johtanut pienen vaikeavammaisten ryhmän räikeään epätasa-arvoon ja oikeuksien toteutumattomuuteen sekä taloudelliseen tehottomuuteen. Elämää ylläpitävässä tukitoimessa sattumanvaraisuus ei voi olla oikeutettua.
Vaikeavammaisella on oikeus täysivaltaiseen, tasa-arvoiseen yhteiskunnan jäsenyyteen ja itsenäiseen elämään ilman syrjintää, kuten perustuslain 6 §:n ja 19 §:n 1 momentissa säädetään. Voimassa oleva laki on ristiriidassa perustuslain kanssa. Näin ollen lainsäädäntö tulee saada sille tasolle, että se turvaa vaikeavammaisten perus- ja ihmisoikeudet ja henkilökohtaisesta avustaja järjestelmästä on säädettävä vaikeavammaisille ihmisille subjektiivinen oikeus. Perustuslain 19 §:n 1 momentin säännös asettaa lainsäätäjän harkintavallalle rajat, joita lainsäädäntötyössä tulee noudattaa.
Edellä mainittuun perustuen esitämme, että
piirikokous velvoittaa puoluetta ja sen edustajia toimimaan vaikeavammaisten henkilökohtaisen vapauden, itsemääräämisoikeuden, yksityiselämän suojan, tasa-arvon ja hyvinvoinnin edistämiseksi.
Konkreettisena toimenpiteenä ehdotamme, että
