Kuka suojelee kotonaan yksin viruvia ikäihmisiä, lapsia, asunnottomia, vakavasti sairaita, vammaisia? Ei näy nimilistoja eikä intohimoisia kannanottoja heidän puolestaan. Rakkaassa Suomenmaassa on lukuisa määrä heitteille jätettyjä vanhuksia ja määrät ovat nousemaan päin. Jos perusarki ei omin voimin hoidu, on puutteita ruokahuollossa, lääkityksessä ja hygieniassa, ihmisiä pallotellaan laitosten välillä, ei ihmisarvoisesta elämästä voi puhuakaan.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Nykyisin näyttää ihmisten suojelun sijasta olevan helpompaa suojella ”luonnonihmeitä”, kerätään nimilistoja metsäplänttien, liito-oravien, kissojen, koirien ja kasvien puolesta.

Helsinkiin tarvitaan pikaisesti lisää asuntoja, liian monet asuvat ahtaasti, suuri joukko majailee toisten nurkissa. Syksyn tuulet puhaltavat ja kylmyys ahdistaa metsissä majailevia kodittomia.

Onko koskaan kerätty nimilistoja jonkun metsäalueen puolesta kun sieltä on löytynyt koditon Homo sapiens? Laji näyttää ikävä kyllä olevan lisääntymään päin, kun asuntorakentamista hartiavoimin hankaloitetaan. Entä sitten ne lapset ja nuoret, jotka eivät selviydy ylisuurissa päiväkoti- ja koululuokissa, kuka kantaa huolta heistä? Kannattaisi varmaan laskea euroissa, miten paljon heidän ”suojelunsa”, eli tarttuminen ajoissa asioihin säästää myöhemmin yhteisiä varojamme. Kysymys on tuhansista nuorista, joiden panos työelämässä tulee olemaan arvokas ja jotka ovat myös tulevia äitejä ja isiä.

On aika suojella ihmisiä, kaikenikäisiä mutta kipeimmin suojelua kaipaavat vanhukset ja lapset.