Japanissa asuva sisareni oli juhannuksena täällä, muistelimme lapsuuden kesiä. Meillä on kaksi vuotta ikäeroa, olimme aina yhdessä. Pikkusisko on viisi vuotta nuorempi ja jäi usein kotiin äidin helmoihin. Parhaimpia muistoja ovat perheen yhteiset reissut Oulunjärven-rannalle, isi laittoi rannalla ruokaa. Paperiin kääritty kala kypsyi hitaasti hiekan alla ja kylläpä se maistui hyvälle. Kesäisin poimittiin marjoja, kitkettiin rikkaruohoja kasvimaalla ja autettiin kotitöissä. Aina jossain vaiheessa päivää mentiin uimaan ja iltaisin yleensä leikittiin naapurin lasten kanssa. Paistoiko aurinko melkein aina vai kultaako muisto menneet ajat? Ukkosilmat olivat pelottavia ja sateella saatiin ilmainen suihku räystään alla.

Me kolme sisarusta olemme nyt maailmalla, täällä Suomessa keskikesän juhla on takanapäin – heinäkuussa Helsinki hiljenee. Kaikki eivät suunnista mökille tai ulkomaille ja kauniissa Helsingissä onkin paljon katseltavaa, tämä on hyvä lomakaupunki.

Onko Helsinki esteetön kaupunki, onko kaikilla mahdollisuus vaivattomasti liikkua täällä?

Suunnittelussa ja rakentamisessa täytyy ottaa huomioon lapsiperheet, vammaiset ja vanhukset. Kun näin tehdään kaupunki on hyvä kaikille. Toivon, että laitoksissa olevat vanhukset pääsevät ulkoilemaan, nauttimaan kesäisistä tuoksuista ja maisemista. Jos käveleminen ei onnistu, niin muutaman tunnin istuminen terassilla tuo paljon iloa ja uusia virikkeitä elämään.

Eläkejärjestöjä täytyy tukea ja antaa tiloja heidän käyttöönsä, se tuo vanhuksille mahdollisuuksia jumppaan, harrastuksiin, tansseihin jne. Jos minulla olisi valta, uimahalli ja kuntosali olisivat vanhuksille maksuttomia. Yli 65 vuotiailla olisi alennetut liput liikennevälineissä, teatterissa ja kulttuuripalveluissa. Tähän tarvitaan yhteistä tahtoa.

                                 Sisarukset päiväkahvilla ulkona, aurinkoisessa säässä.