Kesäaika on hiljaisempaa täällä blogissa - joten kirjoittelen runoja ystävyydestä. Leenan eilinen ystävän auttaminen innosti miettimään ystävyyttä ja sen merkitystä. Kyllä se niin on, että ilman ystävää/ystäviä elämä olisi tyhjää! Eikö niin?

En ole sulle sukua, en sisko enkä veli.
Mutt´ ystävyyden merkiksi mä rivin tähän vedin.

Monta on kaunista, monta on hyvää,
vain yksi on parasta tunnetta syvää,
suuri on ihme myötäelämisen taito,
sen omaa vain ystävä, jonka sydän on aito.  (Tuntematon)

Iloista kesäistä keskiviikkoa t. Irma Marttila