Työntekijöistä on pulaa sosiaali- ja terveystoimessa.

Ensimmäinen Suomeen rekrytoitu filippiiniläisten sairaanhoitajien ryhmä tutustuu parhaillaan suomalaiseen arkeen. Neljä miestä ja neljä naista on saapunut Helsinkiin. Ensin on hankittava suomalaiset sosiaaliturvatunnukset, pankkitilit ja bussikortit. Asunto on järjestetty, läheiset ovat kuitenkin omassa kotimaassa ja kielikin on vieras. Tämän ryhmän tarkoituksena on avata tie sadalle uudelle hoitajalle, jotka suomalainen yritys aikoo kahden seuraavan vuoden aikana tuoda Suomeen. Ryhmä on tullut Suomeen hoitamaan vanhuksia ja tienaamaan rahaa, täällä he ansaitsevat rutkasti enemmän kuin kotimaassaan. Filippiineillä sairaanhoitajan kuukausipalkka on 250 euroa, Suomessa lähihoitajan lähtöpalkka on noin 1 600 euroa. Järjestelmää on kritisoitu muun muassa siitä, että köyhässä maassa sairaanhoitajille riittäisi töitä omastakin takaa. Näinhän se on, mutta rahan takia he ovat tänne tulleet. Näin liikuttavia haastatteluja, Suomesta hankituilla rahoilla järjestetään hoitoa esim. sairaana olevalle lapselle.

Nyt täytyy pikaisesti selvittää täällä asuvien työttömien, eri kulttuureista tulleiden ammattilaisten tilanne. Olen varma, että ammattilaisia löytyy työttömyyskortistoista. Täydennyskoulutuksella ja suomenkielenopetuksella heistä saadaan nopeasti työvoimaa terveys- ja sosiaalitoimeen. Heillä on jo kielitaitoa, asunto, perhe ja verkostot kunnossa. On koko perheen etu, jos vanhemmat saavat työtä. Vanhemmat näyttävät mallia lapsilleen ja ovat lastensa esikuvia. Työtä tehdään, jotta leipää syödään – näin se on.