Tämä päivä meni Karjalatalolla työnmerkeissä. Aiheena oli varhainen tuki, miten se on toteutunut ja miten verkostot toimivat eri hallintokuntien välillä? Aamun aloitus oli hellyttävä, alueella olevan päiväkodin esikoululaiset lauloivat kaksi laulua. Toisessa laulussa oli  seuraava säe - uskalla  puhua, älä yhtään pelkää - se osui suoraan päivän teemaan. Tärkeintä on uskaltaa puhua, kun huomaa, etteivät asiat ole hyvin. Perheiden ja lasten on saatava oikeita palveluita oikeaan aikaan, juuri silloin kun apua tarvitaan. Päivähoito on hyvä tuki monelle perheelle ja surullista on tuo maksujen korotus.

Seminaarissa istuessa nousi mieleen nuoruus. Yhden tutun perheen isä kuoli, muutaman vuoden kuluttua kuoli äiti. Orvot lapset jäivät keskenään asumaan kotitaloonsa. Muistan äidin hautajaiset, ihmettelin miten lapset pärjäisivät keskenään. Tilanne tuntui niin surulliselta. Nuorimmainen pääsi hoitoon kylän opettajalle, hän oli alle 15- vuotias. Toiset asuivat keskenään kotona, vanhin heistä oli 17 vuotias. Muistan, että isäni kävi auttamassa lapsia, korjaamassa taloa. Sisarukset menivät töihin ja elelivät keskenään, kesällä he tulivat meille muutamaksi viikoksi. Minulla on tosi kivoja muistoja kesistä, kun isonsiskoni kanssa pääsimme serkkujen luo kesälomaa viettämään. Oli jännittävää asua talossa, jossa ei ollut aikuisia. Matkarahat hankittiin marjoja poimimalla. Sisarukset ovat onneksi selvinneet hyvin elämässään, heillä on paljon kerrottavaa lapsilleen ja lastenlapsilleen. Silloin ei puhuttu varhaisesta tuesta, en tiedä saivatko he tukea esim. kunnalta. Uskomattomia voimavaroja lapsilla onneksi on.

Tässä kevään kukkija - skilla -  sillä on varmasti joku toinenkin nimi? Tiedäkö sinä?