Anski kirjoittaa ystävyydestä kommentissaan näin:

"Yksi ystävyyden herkimmistä ja joskus vaikeimmistakin muodoista on lapsen ja vanhemman välillä. Sanotaan, että pienen lapsen kanssa pitää olla vanhempi eikä ystävä. Murrosikäisen kanssa on oltava välillä ystävä mutta vielä suurimman osan aikaa se huolehtiva vanhempi. Ystävyyden siemen on kuitenkin istutettava jo ihan alusta saakka, jotta lapsen ja vanhemman välille voi lapsen aikuistuttua muodostua syvä todellinen ystävyys. Siihen, kuten muihinkin ystävyyksiin tarvitaan kunnioitusta, arvostusta ja rakkautta. Jos lapset arvostaisivat, kunnioittaisivat ja rakastaisivat vanhempiaan kuin ystäviään, ei meillä olisi niin paljon yksinäisiä, heitteillejätettyjä vanhuksia. Ja jos vanhemmat arvostaisivat, kunnioittaisivat ja rakastaisivat lapsiaan kuin ystäviään, ei meillä olisi niin paljon yksinjätettyjä, hylättyjä lapsia."

Kiitos Anski tästä - jäin todella miettimään sanojasi ja näinhän se on!! Odotan uusia kommenttejasi!

Tällä viikolla olen kirjoitellut mm köyhyydestä, onnellisuudesta ja ystävyydestä. Kiitokset teille kaikille ja erityisesti eiliset lorut/ runot tuon Anskin kirjoituksen lisäksi ilahduttivat lämpimästi. Mitä olisi elämä ilman ystäviä - he tuovat onnellisia hetkiä niin lapsille kuin aikuisille.

Huomenna on kevätpiirikokous ja siellä käsitellään aloitteet! Kerron huomenna, mitä sanottiin ja päätettiin Naisyhdistyksen aloitteesta - Vaikeavammaisten subjektiivinen oikeus henkilökohtaiseen avustajaan.  Irma