Olipa eilen aikamoinen ukkosmyräkkä - sähköt olivat poikki täällä kotikylällä ja piti tarkistaa heti kotona pakaste yms. Onneksi ei mitään vahinkoja tapahtunut. Eilen tuli mm päiväkodeille ulkoilukielto, ulkoilu olisi ollut liian vaarallista lapsille. Metro, junat ja radio-ohjelmat takkuilivat. Työreissulla Hakaniemessä juduin odottamaan metroa aika kauan, onneksi tuli tuttu ja ehdimme puhua maat ja mannut.

Minulla on pienoinen kunnioitus ukkosta kohtaan. Lapsuuden koti taisi olla sellaisessa paikassa, että ukkonen riehui sen yllä aina kovasti. Kerran lensi ulko-ovikin paikoiltaan. Muistan edelleen ne ilmat, pelotti ja varsinkin jos ukkonen tuli yöllä, se oli kaikkein pahinta. Pallosalama on hätyytellyt äitiä ja minua - olin istunut äidin sylissä ja pallosalama oli tullut huoneeseen. Se kulki meidän välistä, ei onneksi törmännyt kumpaankaan meistä.

Pallosalama leijuu vapaasti ilmassa ja voi ponnahtaa esim. maasta ja kestää useita sekunteja. Se liikkuu hitaasti, valaisee suunnilleen kuten voimakas hehkulamppu ja on kooltaan muutamasta senttimetristä metriin. Esiintyy vain ukonilmalla ja voi hävitä paukahtaen tai myös äänettömästi. Ei aiheuta merkittäviä tuhoja kuten varsinainen salama. Olisinpa ymmärtänyt tämän silloin. Irma