Viikonloppuun osui sattumalta kaksi eri teatteriesitystä. Lasse Pöystin monologista kirjoitinkin jo. Toinen oli Kassandran ja Aleksanterin teatterin yhteistyönä valmistunut Zambezi, se on meille kantasuomalaisille erittäin valaiseva tarina. Mitä on olla maahanmuuttajana vieraassa maassa, oma ammattitaito ei ole mitään kun ei osaa kieltä jne, suosittelen lämpimästi.

Viikonlopun kruunasivat ystäväperheen tyttären häät. Morsian lauloi kauniisti sulhaselleen. Sulhanen piti koskettavan puheen hääväelle ja erityisesti morsiamelle. Kyyneleet tulivat silmiin, oli se niin herkkää. Onnea yhteiselle matkalle tälle ihanalle pariskunnalle.

Sain hääjuhlissa seuraavan runon/ajatelman: Ilomielin eläisin pahaisessa vuoristomajassa, kehräisin, ompelisin, kuokkisin maata kaikissa säissä, pesisin pyykkiä kylmässä vuoristopurossa, kunhan me kaksi vain asuisimme yhdessä.  - Japanilainen runo- 

Ps.anna palautetta blogista, mitä mieltä olet uudesta pohjasta, pitäisikö jotain muuttaa?