Eilinen aamu oli sateinen ja harmaa, mutta posti toi minulle iloisen yllätyksen. Menin hakemaan päivän postia ja siellä olikin iso kirje. Sisällä oli kortti Kassandran hallituksen kokouksesta ja kirja, josta olen haaveillut. En päässyt olkapään kipujeni takia kokoukseen ja nämä rakkaat hallitustoverit olivat muistaneet minua, se tuntui todella hyvältä. Kirjeessä oli kirja Onni ja siniset kengät, Mma Ramotswe sarja on ollut jo pitkään hankintalistalla ja olen todella iloinen kirjasta.
 
Kassandra tekee erityisen hyvää työtä maahanmuuttajataustaisten taiteilijoiden kanssa ja jos rahaa olisi, niin päiväkodeille ja kouluille olisi tarjolla ihania opetustuokioita. Harmi, että rahoitusta ei aina löydy, eikä tätä työtä tueta tarpeeksi.
 
Kun eilenillalla ajeltiin kotiinpäin nähtiin taivaalla upea sateenkaari, harmi etten saanut siitä kuvaa. Sateenkaari pysäyttää joka kerta kauneudellaan ja sen toinen pää laski selvästi meidän kotikadulle.
 
Minä en ole maahanmuuttaja, olen junantuoma. Muutin Kajaanista Helsinkiin opiskelemaan v. 1968. Jotenkin isi on ollut mielessä eilen ja tänään, niinpä aion syödä muikkuja, ruisleipää ja jälkiruuaksi juustoleipää ja lakkahilloa. Kun viimeisen kerran näin isäni, muutama viikko ennen hänen kuolemaansa, istuimme yhdessä ulkona ja joimme juustoleipäkahvit. Se on ihana muisto, samoin isin savustamat muikut, ne olivat maailmanparasta herkkua. Äiti taas paistoi maailmanparasta juustoleipää. Nyt on aika hellitellä itseä ja syödä herkkuja -muikkuja, juustoleipää ja lakkoja. Ei paha, tai riippuu tietenkin siitä mistä tykkää. Näillä eväillä jaksaa hyvin valmistautua huomisiin rientoihin.