Älä kulje edelläni, en ehkä seuraa. Älä kulje perässäni, en ehkä johda. Kulje rinnallani ja ole ystäväni. -Albert Camus-

Lapsenlapseni saivat muutama viikko sitten kaksi kultakalaa ja olivat todella iloisia uusista pienistä ystävistään. Mutta nyt tuli suruviesti, että toinen kultakala on kuollut ja toisen elämä päättyy myös pian. Kultakaloilla olikin bakteeri-infektio, joka mädattää pyrstön. Toinen kala kuolee pian, kun tauti on niin tarttuva. Surullista, mutta opettavaista sikäli, ettei eläinten ottaminenkaan, edes kalojen, ole ihan pikku juttu. Tunnelmat ovat tottakai murheelliset pienillä kalojen hoitajilla. Sellaista se elämä on.

Muistan, että lapsena hautasimme kuolleet linnut, pienelle haudalle tehtiin itse risti. Se oli vakavaa puuhaa ja monenlaisia tunteita nousi pintaan. Eläimet ovat lapsille ja myös aikuisille erityisen rakkaita ystäviä, kavereista parhaita, ne ovat luotettavia. Pidetään huoli myös eläimistä, kesälläkin. Irma