Äidin kuolemaan toissa kesänä päättynyt perhetragedia on nostanut vilkkaan keskustelun siitä, onko vankilassa istuva isä oikeutettu lapsensa huoltajuuteen. Jyräävätkö vahvat vanhempainoikeudet lasten edun? Lapsen etu on oltava aina lähtökohtana, lapsen läheissuhteita täytyy vaalia. Lapsen pompottelu paikasta toiseen on ehkäistävä. Lasten etua suhteessa vanhempien etuun on tutkittava enemmän. Lapsen asemaa huoltajuuskiistoissa ei ole tutkittu tarpeeksi. 7-11-vuotiaita lapsia kuullaan huoltajuuskiistoissa, mutta lapsen mielipide otetaan huomioon tapauskohtaisesti, lapsen kehitystason mukaan. <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Yli 12-vuotiaan lapsen mielipide on merkityksellinen, etenkin jos lapsi vastustaa tehtävää ratkaisua.

Kenelle lapsi sijoitetaan, on hankala kysymys. Todella outoa, ettei sukulaisilla ole tähän mennessä ollut Suomessa etusijaa, kun lapselle on etsitty uutta kotia. Korjaus asiaan saadaan, sukulaisten asema vahvistuu uuden vuodenvaihteessa voimaan tulevan lastensuojelulain myötä. Uudessa laissa nostetaan esille uusi käsite, läheisverkoston kartoitus, jonka tarkoitus on saada lapsi sijoitettua läheisten luokse.

Joskus voi jommallakummalla vanhemmalla olla sellaisia ongelmia, että tapaamiset ovat vaikeita lapselle. Vanhempi voi olla väkivaltainen tai psyykkisesti sairas.  Jos yhdessäolo tuntuu lapsesta pelottavalta, on lasta suojeltava! Tavallinen kanssakäyminen ei silloin tule kysymykseen, lapsi tarvitsee tuekseen aikuisen, jonka kanssa hän tuntee olonsa turvalliseksi.  Jos on olemassa riski, että tapaamiset voivat vahingoittaa lasta, ei niitä tietenkään tule järjestää. Kuunnellaan lapsia!  Irma