Tänään kirjoitan vastinetta Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnalle, olen amatööri näissä asioissa ja apu olisi tarpeen. Työtapaturma sattui 2.6.08 työmatkalla bussista poistuessani, kotipysäkillä. Bussin keskitilassa oli ruuhkaa ja astuin vahingossa ohi askelmien. Meinasin kaatua mutta sain oikealla kädellä kiinni tangosta ja astuin harhaan. Olin onnellinen, etten kaatunut ja poistuin bussista. Samalla pysäkillä pois jäänyt tuttava sanoi, että kannattaa mennä lääkäriin näyttämään kättä. Mietin asiaa yön yli ja aamulla töissä työkaverit passittivat lääkäriin, kun oikeassa olkapäässä oli kipua. Työterveyslääkäri lähetti yksityiselle lääkärille, kun hänellä ei ollut aikoja. Menin Postitalolle, lääkärille ja kerroin mitä oli tapahtunut – lääkäri kuunteli ja antoi särkylääkkeitä. Hänen mielestään kädessä oli vain pieni venähdys ja olin työkuntoinen. Tämä diagnoosi tehtiin ilman tutkimuksia.  Enkä saanut siitä lausuntoa.

Palasin töihin ja jatkoin työntekoa, en kuitenkaan normaalisti, sillä käsi oli kipeä. Odottelin venähdyksen paranemista ja työkaverit pitivät huolen, etten tehnyt mitään raskasta. Ei se olisi onnistunutkaan, sillä pukeminen, peseytyminen ja hiusten kampaaminenkin tuottivat tuskaa. Olkapäätä särki öisin ja yöunet jäivät vähäisiksi.

Olin kuukauden töissä sairaan käden kanssa.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

1.7.08 sain ajan työterveyslääkärille, hän lähetti heti ultraäänikuvaukseen. Siellä selvisi, että olkapään jänne oli repeytynyt ja muitakin vammoja oli havaittavissa hauislihaksessa. Sain passituksen jatkotutkimuksiin ortopedille, olin 7.7.08 Tuomo Karilan vastaanotolla. Hän tutki käden ja oli sitä mieltä, että olkapää täytyy kuvata, jotta tiedetään mitä vammoja siellä on ja täytyykö olkapää leikata? Samana päivänä lähti postia vakuutusyhtiöön ja sieltä pyydettiin maksusitoumusta magneettikuvaukseen.

Vakuutusyhtiön vastauksen odottelu kesti kolme viikkoa, pääsin magneettikuvauksiin vasta 28.7.08. Kuvauksissa selvisi, että oikean olkapään jänteessä oli kahden sentin aukko ja se oli vain muutaman säikeen varassa. Kiertäjäkalvo oli revennyt ja hauislihaksen toinen "ripustaja" oli katkennut. Tuomo Karila totesi, että olkapäänvammat ovat alkaneet parantua luonnostaan ja että käden kuntoutumisen takia on tärkeää päästä kuntoutukseen, fysioterapiaan. Hän sanoi, että käden kuntoutuminen vie kuukausia ja öinen kipu jatkuu myös.

Maksusitoumus lähti vakuutusyhtiöön, 15.8.08 tuli kielteinen päätös, olkapääni ei kaipaa heidän mielestään kuntoutusta. Päätös harmitti, oikean käden liikelaajuus on pienentynyt ja öinen kipu jatkuu. Työterveyden kautta sain lähetteen (5 kertaa) fysioterapeutille, hän oli sitä mieltä, että olkapää olisi tuotapikaa ollut jäätynyt, liikelaajuus oli olematon ja oikea käsi voimaton.

Vihdoinkin valoa tunnelinpäässä, alkoi tehokas kuntoutus ja kotona jumppautan kättäni joka aamu.  Fysioterapeutti sanoi, että jos nämä 5 kertaa eivät auta, on syytä mennä uudelleen ortopedille ja ainoa keino sitten on leikkaus? En halua leikkaukseen, teen kotiläksyni hyvin...

Vakuutusyhtiöstä tuli kirje 17.9.08 ja tyly päätös. Teille 2.6.08 työmatkalla sattuneen vahinkotapahtuman seurauksena tapaturmavakuutuslain mukaiseen korvaukseen oikeutettavaksi vammaksi olemme katsoneet oikean olkapään vähäisen venähdyksen, jonka johdosta teille maksetaan tapaturmavakuutuslain mukaista päivärahaa ajalta 2.7.08 -27.7.08 ja sairaanhoitokulut 27.7.08 saakka.

Olen todella ihmeissäni päätöksestä, tämä on epäoikeudenmukaista. Vakuutusyhtiö tekee päätöksiä näkemättä potilasta. Jos kaikki olisi sujunut ilman odotuksia – olisiko olkapää jo kunnossa? Tämä kesä ja alkusyksykin on mennyt kipuillessa käden kanssa.