Miksi kirjoitan narsismista? Olen huomannut, että hyvin usein blogissani vierailevat käyvät lukemassa kirjoituksia narsismista. Viimeisen sysäyksen antoi viime yönä blogiini tullut nuoren naisen surullinen kertomus lapsuudestaan ja tästä päivästä. Lupasin hänelle puhua ja kirjoittaa tästä aiheesta aina kun se on mahdollista. Neuvolassa, päiväkodissa, koulussa täytyisi olla osaamista tunnistaa narsistinen vanhempi. Narsistinen vanhempi vaikuttaa lapsen elämään aina, muistoja on vaikea pyyhkiä pois. Liian usein lapsi syyllistää itsensä sairaan vanhemman ongelmien takia. Se on väärin.

Kiinnostus tähän asiaan heräsi ystävien ja tuttujen kautta. Asia on minulle tärkeä, sillä  tuttavapiirissäni on narsistin uhreja. Blogiin kirjoittelu alkoi siitä, kun tapasin ystäväni pitkästä aikaa. Istuimme saunanlauteilla ja juttelimme kuulumiset. Hän kertoi äidistään ja perheen ongelmista - äiti joutui sairaalaan ja siellä selvisi, että hän on narsisti. Tytär on saanut kärsiä lapsuudessaan, nuoruudessaan - aina - äitinsä narsismista.

Häpeämättömyys, maaginen ajattelu, ylimielisyys, kateus, vaativuus, hyväksikäyttö ja rajattomuus ovat narsismin tunnuspiirteitä - ne ovat "narsismin seitsemän syntiä" ja kotoisin Sandy Hotchkissin kirjasta Miksi aina sinä? Narsismin seitsemän syntiä. Kirja kannattaa lukea.

Miten tämmöinen vanhempi voi jäädä tunnistamatta? Todella surullista lasten kannalta!