"Perheen yksinäisyys on vaaratekijä. Yksinäisyyteen liittyy usein hylätyksi tulemisen, syrjäytymisen, avuttomuuden ja turvattomuuden tunnetta. Perhe, jossa toisella tai molemmilla vanhemmilla on psyykkisiä ongelmia, on yhä usein ilman riittävää turvaverkkoa. Tällöin lapsi voi kokea suurta yksinäisyyttä, mikäli hän jää ilman vanhempien suomaa turvaa ja riittävää huolenpitoa."<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Naisyhdistys haluaa nostaa keskusteluun vaikeita ja vaiettuja asioita, eilen oli aiheena mielenterveys. Mielenterveysongelmat ovat yleistyneet, vaikka samaan aikaan yhteiskunnan hyvinvoinnin sanotaan parantuneen? Lähes jokaisen lähipiiristä löytyy joku, joka painii ainakin jonkinasteisten mielenterveysongelmien parissa. Oma ryhmänsä ovat ne, joiden ongelmista kukaan ulkopuolinen ei tiedä. Missä on heidän turvaverkkonsa? Yksinäisyys ja turvattomuus ovat yhä useammalle henkilölle osa elämää. Myös henkisesti pahoinvoivien lasten ja nuorten määrä on kasvanut. Yksilön ja hänen lähipiirinsä lisäksi mielenterveysongelmat koskettavat koko yhteiskuntaa. Kiire, taloudellisuus, kilpailu ja menestystä korostava yhteiskunta unohtaa pienen ihmisen.

Läheisen itsemurha on varmasti yksi vaikeimmista asioista, joita elämässä voi kohdata. Liian paljon on särkyneitä sydämiä – missä on heidän turvaverkkonsa? Tapasin tänään äidin, hänen lapsensa on tehnyt itsemurhan ja apua ei näytä löytyvän? Mieleen nousee väistämättä kysymys, miksi apua ei saatu ajoissa? Mielenterveysongelmien kanssa painivat tarvitsevat ehkä kaikkein kipeimmin puolestapuhujia. He eivät itse jaksa vaatia oikeuksiaan. Yhteiskunnan tulee turvata riittävät tukimahdollisuudet ja asianomaisia on kuunneltava palveluja kehitettäessä. Lapsia ei saa unohtaa aikuisen surun varjoon, lapselta ei saa salata tapahtunutta, hän ymmärtää paljon enemmän kuin aikuinen uskoo. Välittäminen ja kuunteleminen ovat mielenterveyttä tukevaa arkista läsnäoloa - parasta mielenterveysosaamista. Irma