Tänään on uutisissa Stakesin taholta hehkutettu, että lasten elinolot ovat parantuneet, sehän on tietysti hieno uutinen. Mutta minkälainen on kolikon toinen puoli? Miten on käynyt niiden lasten ja perheiden, joiden elämäneväät ovat heikentyneet? Minusta ei kannata riemuita, ennen kuin kaikilla lapsilla on hyvä olla ja apua tulee heti kun sitä tarvitaan. Yksikin huonosti voiva lapsi on liikaa. Esim. lastensuojelussa ja päivähoidossa oleva työntekijäpula ei tuo hyviä tuloksia!

Huostaanotot lisääntyvät ja yksi syy siihen on se, ettei lastensuojelun henkilöstöllä ole aikaa ennaltaehkäisevään työhön. Nyt sammutellaan vain tulipaloja ja se on raskasta henkilöstölle. Miten kauan henkilökunta jaksaa, jos ei ole ammattilaisia työtovereina?

Surullista, että kaikkein vaikeimmassa asemassa olevien lasten ja nuorten elinolot huonontuvat jatkuvasti. Lapsiperheiden tuloerot ovat kasvaneet viimeksi kuluneen 15 vuoden aikana ja eniten pienituloisuus on lisääntynyt kaikkein pienimpien lasten perheissä. Tämä ei kuullosta hyvältä maassa, joka ei ole köyhä. Onko mahdottomuus auttaa heikossa asemassa olevia perheitä? Irma