Sijaishuollossa olevien lasten ja nuorten perheissä on usein ongelmia päihteiden kanssa, mielenterveysongelmia ja sisäisiä ristiriitoja. Silti lapsen huostaanotto on aina kriisi sekä lapselle että hänen vanhemmilleen, vaikka vanhempi olisi itse toivonut lapsensa huostaanottoa. Huostaanotettujen lasten vanhemmat jäävät usein tässä tilanteessa ilman apua ja tukea, ei ole riittäviä resursseja vastata lapsen huostaanotosta aiheutuneeseen henkiseen hätään.

Lapsen huostaanottoon liittyy paljon syyllisyyttä, ahdistusta ja häpeää, vanhemmat pohtivat mikä on mennyt vikaan ja miksi. Lisäksi he tuntevat huonommuutta siitä, etteivät ole kyenneet huolehtimaan lapsistaan. Vanhempien ahdistus ja hätä vaikuttaa tietysti myös sijaishuollossa olevaan lapseen, lapsi kantaa huolta muualla asuvasta vanhemmastaan. Lapsen huostaanoton jälkeen viranomaisten työskentely kohdistuu suurimmaksi osaksi lapseen ja kriisissä olevat vanhemmat jäävät yksin. Näin käy jos vanhempien ja huostaanottoa valmistelleiden viranomaisten välinen suhde on ollut huono. Myös sosiaalityöntekijöiden ja muiden perhettä tukevien tahojen vaihtuvuus saattaa aiheuttaa sen, ettei vanhempien pahaan oloon kiinnitetä kylliksi huomiota.

Vanhemmista saattaa myös tuntua siltä, ettei heitä ole kylliksi kuultu eikä heidän näkemyksiään huomioitu lapsen sijoitukseen liittyvissä asioissa. Näin, vaikka heitä olisi sijoitusasiassa kuultu ja mielipidettä kysytty lain velvoittamalla tavalla. Vanhemmuus kuitenkin säilyy lapsen huostaanoton jälkeenkin, tosin muuttuneena. Kriisissä ja vaikeuksissa olevat vanhemmat kaipaavat apua ja tukea vanhemmuudessaan. Irma