Asuminen on kallistunut rutkasti viimeisten vuosien aikana, kerrottiin radiouutisissa muutama päivä sitten. Sähkö, vesi, lämmitys, kiinteistövero ja jätteiden kustannukset ovat mm nostaneet asumiskustannuksia. Onko "oma koti" pian liiankin kallis monille perheille ja yksinasuville matalapalkkaisille ihmisille. Eipä ole ihme, ettei asunnottomien määrää saada laskuun tällä menolla. <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Miksi kansalaisia rokotetaan perustarpeisiin kuuluvassa asiassa? Pääkaupungin asunnot maksavat tuplasti niin paljon kuin muualla maassa, 40 prosenttia vuokralaisista vaihtaa asuntoa vuoden aikana. Kalliit vuokrat aiheuttavat yksityisillä vuokra-asuntomarkkinoilla liikehdintää. Perheillä, joilla on tarvetta isompaan asuntoon, ei ole useinkaan varaa asua isommissa asunnoissa, vaikka he saisivat asumistukeakin.

Muuhun maahan verrattuna asuntojen hintojen nousu Helsingissä on ollut todella rajua. Asuntojen hinnat ovat Helsingissä kaksinkertaiset muuhun Suomeen verrattuna.

Kovan rahan vuokrat Helsingissä ovat karanneet käsistä. Kun vuonna 1986 vuokrataso oli kuusi prosenttia muuta maata korkeammalla, vuoteen 2003 tultaessa suhdeluku oli jo 38 prosenttia.  Mikä on prosentti tänään?

Tämä ei ainakaan ole vastaus työvoimapulaan! Hyvällä asunnolla saadaan houkuteltua työntekijöitä Helsinkiin ja pääkaupunkiseudulle. Herätys, herätys, tämä täytyy ymmärtää ajoissa, eikä sitten kun on myöhäistä ja työpaikoilla alkaa vimmattu katoaminen halvemmille seuduille. Lapsista tulee juurettomia ainaisen muuttamisen myötä. Oma koti on kullankallis!

                      Tämä kuva on Tansaniasta, Dar es Salaamin ydinkeskustasta.

                          Onnea, iloa, voimia ja terveyttä vuodelle 2008! Irma