Työttömyys on todellinen murhe. Suuret irtisanomiset ovat tuoneet ja tuovat työttömyyden liian monen perheen ja lapsen arkeen. Toimeentulo on kaikille elinehto ja ajautuminen toimeentulotuen varaan on murheellinen kohtalo, vielä nöyryyttävämpää on seistä leipäjonossa hakemassa perheelle päivän leipää.

Työttömyys syö itsetuntoa! Eiköhän suurin osa ihmisistä haluaisi elättää itsensä ja /tai perheensä omilla ansioillaan ja olla samalla mukana antamassa panoksensa tälle yhteiskunnalle. Usein työtön joutuu selittelemään työttömyyttään ja paluu työhön vuosien jälkeen voi olla jopa mahdotonta. Ammattitaito ei riitä - täytyy pätevöityä uudelleen. Kurssi kurssin jälkeen ilman työpaikan löytymistä on turhauttavaa. Liian moni ajautuu syrjäraiteille, vanhat taidot eivät riitä uudistuneessa työelämässä.

Elämä ei ole tasa-arvoista työttömälle – pankista ei heltiä lainaa esim. asuntoa varten. Pakollinen joutenolo voi tuoda vaikeuksia tullessaan, onpa puhuttu myös siitä, että työttömien lapsilla ei tulisi olla subjektiivista oikeutta päivähoitoon? Miten olisi mahdollista etsiä työpaikkaa lapsen kanssa - ei se ole lapsen hommaa. Lapsella on oikeus huolettomaan arkeen.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Töissä on nykyään aika rankkaa, mutta työttömyys vie voiton tässä kisassa.  Jotkut tekevät liikaa töitä ja toisille ei sitä ole tarjolla. Jossain mättää! Irma